Dendriittiset solut (DC) ovat tärkeä solupopulaatio, joka vastaa adaptiivisen immuunivasteen aloittamisesta. Loppujen lopuksi epäkypsät DC: t kykenevät indusoimaan sekä CD4- että CD8-toleranssin. Nämä epäkypsät DC: t hankkivat antigeenin perifeerisistä kudoksista (apoptoottisten solujen endosytoosilla) ja esittävät sen naiiville T-soluille sekundaarisissa imuelimissä. Jos T-solu tunnistaa antigeenin, se joko poistetaan tai muunnetaan Treg: ksi. Samoin BTLA + DC: t tunnistettiin antigeeniä esittelevien solujen (APC) erikoistuneeksi populaatioksi, joka vastaa Tregin konversiosta. Vaikka kypsyessä (esimerkiksi infektion aikana) DC: t menettävät suurelta osin tolerogeeniset kykynsä.
Dendriittisolujen lisäksi tunnistettiin lisää solupopulaatioita, jotka kykenevät indusoimaan antigeenispesifisen T-solujen sietokyvyn. Nämä ovat normaalisti imusolmukkeiden stroomasolujen (LNSC) jäseniä. LNSC: t jaetaan johdonmukaisesti useisiin alapopulaatioihin gp38: n (PDPN) ja CD31-pintamarkerien ilmentymismuodon perusteella. Niistä vain fibroblastisilla retikulaarisoluilla ja imusolmukkeen stroomasoluilla osoitettiin olevan rooli perifeerisessä toleranssissa. Molemmat näistä populaatioista kykenevät indusoimaan CD8-T-solutoleranssin esittämällä endogeenisiä antigeenejä MHCI-molekyyleillä ja jopa CD4-T-solutoleranssin esittämällä peptidi-MHCII-komplekseja, jotka he ovat hankkineet DC: istä.
Kuva 502A | T-solujen valintalukujen selite. | Immcarle64 / Attribution-Share Alike 4.0 International | Page URL : (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Legend_for_T_cell_selection_figures.png) Wikimedia Commonsista
Kirjailija : Franklin Walzem
Kommentit
Lähetä kommentti