Immunologia on vahvasti kokeellista jokapäiväisessä käytännössä, mutta sille on lisäksi ominaista jatkuva teoreettinen asenne. Immunologiassa on ehdotettu monia teorioita 1800-luvun lopusta nykypäivään. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa käytiin taistelu immuniteetin "solu" ja "humoraalinen" teorioiden välillä. Elie Metchnikoffin edustaman solujen immuniteetin postulaatin mukaan immuunivasteista vastaavat solut - luonteenomaisemmin s -. Kun taas muun muassa Robert Kochin ja Emil von Behringin hallussa oleva immuniteetin humoraalinen postulaatti totesi, että aktiiviset immuuniaineet olivat liukoisia komponentteja (molekyylejä), joita löytyy organismin "huumorista" kuin sen soluista.
1950-luvun puolivälissä Niels Jernen ehdotuksesta innoittamana Frank Burnet muotoili immuniteetin klonaalisen valinnan postulaatin (CST). CST: n perusteella Burnet kehitti postulaatin siitä, kuinka immuunivaste laukaistaan itse / ei-itsenäisyyden mukaan: "itse" ainesosat (kehon ainesosat) eivät laukaise tuhoisia immuunivasteita, kun taas "itse" -osa (patogeenit, allografti) laukaisee tuhoavan immuunivasteen. Postulaattia muokattiin myöhemmin uusiin havaintoihin T-solujen histoyhteensopivuuden tai complex " complex kaksisignaalisen " aktivoinnin suhteen. Itse / itseään koskemattomuuden postulolaatiota ja itsensä / itsensä sanastoa on kritisoitu, mutta ne ovat edelleen erittäin vaikuttavia.
Kuva 412A | Makrofaagit ovat tunnistaneet syöpäsolun (suuri, piikikäs massa). Fuusioituessaan syöpäsoluun, makrofagit (pienemmät valkosolut) injektoivat toksiineja, jotka tappavat kasvainsolun. Immunoterapia syövän hoidossa on aktiivinen lääketieteellisen tutkimuksen alue. | Susan Arnold (valokuvaaja) / Public domain | Page URL : (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Macs_killing_cancer_cell.jpg) Wikimedia Commonsista
Kirjailija : Merim Kumars
Viitteet:
Lääketieteellinen mikrobiologia II: Sterilointi, laboratoriodiagnoosi ja immuunivaste
Kommentit
Lähetä kommentti