Kokeelliset lähestymistavat nukleiinihappojen, esimerkiksi RNA ja DNA, DNA rakenteen määrittämiseksi voidaan tavallisesti luokitella biofysikaalisiin ja biokemiallisiin menetelmiin. Biofysikaalisissa menetelmissä käytetään molekyylien fysikaalisia fysikaalisia ominaisuuksia rakenteen määrittämiseen, mukaan lukien röntgenkristallografia, NMR ja kryo-EM. Biokemiallisissa menetelmissä hyödynnetään nukleiinihappojen kemiallisia ominaisuuksia käyttämällä spesifisiä reagensseja ja olosuhteita nukleiinihappojen rakenteen määrittämiseksi. Sellaisiin menetelmiin voi kuulua kemiallinen koettiminen spesifisillä reagensseilla tai ne voivat luottaa natiiviin tai analogiseen kemiaan. Erillisillä kokeellisilla lähestymistavoilla on ainutlaatuisia ansioita ja ne soveltuvat erillisiin kokeellisiin tarkoituksiin.
Biofysikaaliset menetelmät
Röntgenkristallografia
Röntgenkristallografia ei ole yleinen pelkästään nukleiinihapoille, koska DNA tai RNA eivät helposti muodosta kiteitä. Tämä johtuu suuremmasta sisäisestä sairaudesta ja dynaamisuudesta nukleiinihapporakenteissa ja negatiivisesti varautuneista (deoksi) riboosi-fosfaatin runko-osista, jotka hylkivät toisiaan läheisyydessä. Viimeinkin kiteytetyillä nukleiinihapoilla on yleensä kompleksi mielenkiinnon kohteena olevan proteiinin kanssa rakenteellisen säätelyn aikaansaamiseksi ja negatiivisen varauksen neutraloimiseksi.
Kuva 225A | Kapillaari blotting järjestelmän asennukseen siirtoa varten RNA peräisin electrophoresis geelistä blotting kalvo. | RNA405 / Public domain | Page URL : (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Capillary_blot_setup.svg) from Wikimedia Commons
Kirjailija : Milos Pawlowski
Kommentit
Lähetä kommentti