Encomienda-järjestelmä oli Intian neuvoston ja Espanjan kruunun välinen sopimus koulutuksen ja suojan vaihtamisesta kaktusten, herrojen tai encomenderojen omistaman maan käytöstä ja kausityön lupauksesta. Ajoittain siirtomaiden oli puhdistettava nämä anaborit (alkuperäiset palkkasoturit). Varhaisimmista päivistä Karibian saarille, johon he asettuivat, espanjalaiset encomenderot antoivat ankaralla kohtelullaan monia kapinoita ja vihamielisyyksiä, sekä alkuperäisamerikkalaisia että espanjalaisia. Yksi ensimmäisistä paikoista encomiendan intensiiviseen käyttöön oli Hispaniolan kultakaivokset.
Intiaanien orjuuttamista harjoittivat samalla tavoin englantilaiset Carolinasissa, jotka myivät intiaani-vankeja orjuuteen paikallisesti ja Karibian englantilaisilla viljelmillä. Yksi ensimmäisistä orjahyökkäyksistä ja kaupasta Carolinan kanssa erikoistuneista heimoista oli Westo, jota seurasivat monet muut, mukaan lukien Yamasee, Chickasaw ja Creek. Historioitsija Alan Gallay arvioi Kaakkois-Amerikassa myytyjen alkuperäiskansojen lukumäärän Britannian orjakaupassa vuosina 1670–1715 olevan 24 000–51 000. Hän muistuttaa samalla tavalla, että tänä aikana useampia orjia (alkuperäiskansoja, afrikkalaisia muuten) vietiin Charles Townista kuin tuontia. Intialaisten orjuuttaminen Carolinasissa oli kielletty vuoden 1672 huhtikuussa.
Kuva 597A | Kuva vuoden 1823 Demeraran kapinasta, afrikkalaisten orjien kapina Demeraran siirtokunnassa Guyanassa. Afrikkalaiset naiset ja lapset seisovat lähellä ryhmää alkuperäiskansoja, jotka kantavat sauvoja, muodostavat puoliympyrän eurooppalaisen upseerin ympärille. | Joshua Bryant, Demerara / Julkinen verkkotunnus
Kirjailija : Mikael Eskelner
Viitteet:
Orjuuden historia: Antiikista espanjalaiseen kolonialismiin Amerikassa
Orjuus nykyajan islamissa ja Amerikan entisissä siirtomaissa
Kommentit
Lähetä kommentti